Pallotuolin syntytarina liittyy Eero Aarnion perheeseen, joka oli juuri muuttanut uuteen asuntoon. Aarnio halusi suunnitella suuren tuolin, johon koko perhe mahtuisi istumaan. Hän pelkisti tuolin ideaa niin, että siitä tuli pallo. Istuimen luonnos kiinnitettiin seinään, Aarnio istui sen eteen jakkaralle, ja Pirkko piirsi suunnittelijan pään liikeradan luonnospaperiin. Tuolin korkeus oli määritetty. Pallotuoli tuli saada standardioviaukosta sisään, mikä määritti huonekalun syvyyden ja suuaukon sijainnin.

Aarnio ajatteli, että pelkän piirroksen avulla Pallotuolin ideaa on vaikea myydä valmistajille ja päätyi tekemään prototyypin. Silloin mukaan tuli Pirkon purjelentämistä opettanut veli Raimo ja tuolin valmistuspaikaksi valittiin Pirkon isän työpaikkana toiminut Salo-Uskelan kansakoulu. Raimo ehdotti prototyypin rungon materiaaliksi purjelentokoneista tuttua puuvaneria. Silloin syntyivät kaarirungot, jotka päällystettiin kostealla voimapaperilla, ja lopuksi täytetiin sanomalehdillä sekä vessapaperilla, joilla saatiin aikaiseksi pallonmuotoinen muotti. Se päällystettiin lasikuidulla, hiottiin kiiltäväksi ja lopuksi suuaukkoa ryhdistettiin laittamalla siihen ympyränmuotoinen teräsputki. Erikoisen tuolin myyminen valmistajille oli silti haastavaa. Lopulta Saksan Askon toimitusjohtaja Iiro Santalahti ja yrityksen Suomen tuotekehitysjohtaja Tapani Riekkinen ihastuivat tuoliin, ja ottivat sen kuriositeetiksi vuoden 1966 Kölnin huonekalumessuille, jossa siitä tuli menestys.

Aarnion monet tuotteet ovat syntyneen vanhojen ideoiden pohjalta, tuotekehityksen ja uusien tarpeiden perusteella. ”Kun luin pallotuolissa, huomasin että se on pimeä. Sinne pitäisi saada lamppu. Miten tämän voisi tehdä jostain materiaalista joka läpäisisi valoa? Silloin tuli akryylimuovi mieleen.” Seuraavaksi oli jo syntynyt idea Kupla -tuolista.